Tässä eräs kevättalvinen päivä minulle ehdotettiin, että voisin perustaa murehtimistoimiston. Onko sinulla murheita, minä murehdin puolestasi!

Mistä sitten huolehdin, mitä murehdin? Voin ylpeydellä kertoa, että osaan murehtia mitä vain, huolehtiakin vähintään liikaa. Olen kyllä oppinut, kovalla työllä, murehtimaan vähemmän, vuosien varrella. Olen myös oppinut huolehtimaan hieman pienemmästä määrästä asioita. Tähän on ollut apuna esimerkiksi joutilaisuuden taidon opiskelu kirjoista ja niiltä ystäviltä, jotka sen taitavat. Koska jollei pidä taukoja, ole joutilas, ei luovuus pääse valloilleen huolien tilalle.  Toisaalta ilman taukoja, aikaa vain olla, ei tule myöskään tarvittavia (joskus ne ovat tarpeellisiakin) huolia murehdittua pois, jolloin ne voivat hyökätä esimerkiksi yöllä. Olen ajoittaisen joutilaisuuden taitamisessa jo aika hyvä.

Onko huolehtiminen tai murehtiminen aina tai lähinnä pahasta? Jos mietitään (humanistina en osaa tai haluakaan välttää käsiteanalyysejä) sanoja huoli ja murhe, huolehtiminen ja murehtiminen, ne ovat käsitteinä aika erilaisia. Murhe yhdistyy negatiivisiin asioihin, samoin murehtiminen, mutta huolella ja varsinkin huolehtimisella on positiivisempia konnotaatioita. Onhan varsinkin toisista huolehtiminen jotain sellaista, jota ihaillaan, ja huolenpitoa kaikki tarvitsemme. Kuitenkin huoltakin voi olla liiaksi.

Sana murhe liittyy sanaselityksellisesti erityisesti suremiseen, mutta se liitetään myös huoleen. Huoli-sanan etymologia onkin monimutkaisempi, toisaalta sekin liittyy suruun, mutta toisaalta jopa avioliittoon.

Liittyyköhän edellinen siihen, että naimisiin menoon liitettäisiin huolenpitoa (vanhanaikaisessa lähteessä viitataan myös naiseen, perinteiseen huolenpitäjään)? Luultavasti. Englanniksi huolehtiminen kääntyy useammin take care of muotoon, huolen pitämiseen jostakin, kuin murehtimiseen, worry, vaikka sekin on yksi huolehtimisen käännös. Sanotaan, että myös äidinkieli, tai se kieli mitä milloinkin puhuu eniten, vaikuttaa persoonallisuuteen, kulttuuria siirtyy kielen mukana käyttäytymiseen. Jos oletetaan, että natiivi-angloamerikkalaiset huolehtivat, mutta murehtivat vähemmän, johtuisikohan se kielestäkin?

Työssäni työnohjaajana ja taideterapeuttina sanavalinnat ovat erityisen tärkeitä. Toisten murheidenkin kantaminen on tietyssä mielessä mukana ammatinvalinnoissani. Ellen tuntisi niin suurta vetoa ihmissuhdetyöhön ja taiteisiin, olisin varmaan jonkinlaisissa riskinarviointitehtävissä ennakoimassa. Toisaalta valitsemissani ammateissa maalailemme erilaisia mahdollisuuksien maailmoja – kirjaimellisesti tai kuvainnollisesti – yhdessä asiakkaan kanssa. Tämä erilaisten mahdollisuuksien kuvitteleminen on itse asiassa huolien ”keksimisen” kääntöpuoli, ja molemmat vaativat paljon mielikuvitusta ja asioiden yhdistelyä kuvitteellisesti. Huolitoimistoni tarjoilee asiakkaille uudenlaisia näkökulmia ja uusien ovien avauksia.

Huolehtiminen, ja myös murehtiminen, näyttää kulkevan voimakkaasti myös suvussani. Sanonta menee, ettei suutarin lapsilla ole kenkiä ja myönnän etten ihan aina pysty soveltamaan neuvojani omassa elämässäni. Minäkin opettelen koko ajan hedelmällisempää sisäistä puhetta. Kuten C. G. Jung, en usko että ihmisen individuaatio, yksilöllinen kehityspolku, tulee koskaan valmiiksi vaan kestää koko elämän.

Työnohjauksessa tai terapiaprosessissakin on kysymys uuden oppimisesta; opitaan uusia tapoja nähdä asioita ja suhtautua, ja siinä tarvitaan sitä enemmän toistoja, mitä pidempi ja syvemmin urautunut asia on kyseessä. Ei kannata lannistua, jollei sisäistä puhettaan saa muutettua vähemmän murehtivaan, ja sopivasti huolehtivaan, suuntaan nopeasti. Oppiminen tapahtuu vähitellen, arjessa uusia tapoja ajatella toistaen.

Olen saanut elämäni aikana paljon palautetta siitä, että ihanaa Johanna kun jaksat huolehtia! Mutta aina ja jokaisesta asiasta ei pitäisi. Ei varsinkaan yrittäjänä, kun kaikki on kiinni omasta hyvinvoinnista. Ei sikäli, on sillä tietenkin väliä joka tapauksessa, mutta yrittäjänä omasta kunnosta riippuu myös elinkeino. Enkä voi olla samalla tavalla esimerkiksi sairauslomalla kuin palkkatyössä, ja tauottamisesta pitää itse pitää huolta, huolehtia itsestään.

Nyt järjestetään paljon erilaisia yrittäjien hyvinvointipajoja ja muita työhön liittyviä hyvinvointitapahtumia (ks. esim. Työterveyslaitoksen yrittäjäsivut ja seuraa Yritys Helsingin  tapahtumia). Tämä on hyvä asia. On vain hiukan häiritsevää, että yleensä kaikki pyörii suoritusten ympärillä: pitää energisoitua töitä varten, sitten palautua töitä varten, ikään kuin huolehdittaisiin itsestämme aina jotain muuta varten. Itsestään pitää pitää huolta ensisijaisesti, sitten vasta voi huolehtia muusta. Aivan kuten lentokoneen happinaamari pitää itse laittaa omille kasvoille ensin, sitten vasta auttaa muita. Työ on osa elämää, muttei elämisen itseisarvo.

Pinkkejä vinkkejä turhien huolien karistukseen, suoraan huolitoimistosta:

• Katso asioita etäältä: kuvittele itsesi katsomaan asiaa, josta huolehdit, tai varsinkin jos murehdit, esimerkiksi kuusta. Näyttäytyykö asia yhä suurena? Näetkö jotain muuta, mitä?
• Punnitse asian tärkeyttä ajallisesti etäältä: luuletko, että kyseinen asia on tärkeä vielä puolen vuoden päästä? Muistatko mitä murehdit puoli vuotta sitten, onko se asia yhä tärkeä?
• Voitko tehdä asialle jotain juuri nyt? Miksi se on mielessäsi? Voitko kirjoittaa sen ylös ja palata asiaan kun tai jos voit tehdä myöhemmin asialle jotain? Jollet voi tehdä asialle mitään, voitko kertoa siitä jollekin, joka voi? Jollet voi muuttaa asiaa etkä vaikuttaa siihen, mikä tehtävä on tästä asiasta huolehtimisella, varsinkin jos murehdit sitä, olisiko itse asiassa enemmän syytä antaa sen olla?
• Jollet voi antaa asian olla – vaikka kuinka sanot itsellesi, ettei siitä huolehtimisella tai siitä murehtimisella saavuteta mitään – osaatko vastata itsellesi mikset voi päästää siitä irti? Kokeile kirjoittaa tai piirtää jotain edustamaan tätä asiaa paperille, vaikka nimenomaan sotkea. Katso sitä, mitä näet? Haluatko tuhota paperin? Tee se, jos siltä tuntuu, tai perusta turhien murheiden laatikko. Ehkä joskus sen sisältö vielä naurattaa sinua tai yllättää positiivisesti. Kolikolla on aina kääntöpuoli, muttei kumpaakaan puolta voi jättää täysin huomiotta, siitä psyykemme pitää huolen.
• Rituaalit auttavat. Ihmiset pitävät rituaaleista, siksi niitä on niin monituisia. Minkälaisen rituaalin voisit kehittää turhien huolien ja murheiden varalle? Sen pitää olla jotain henkilökohtaista. Juuri sinulle sopivaa. Ehkä sinulle sopii esimerkiksi huolilaatikon perustaminen, tai meditaation opettelu. Uuden asian voi opetella helpommin rituaalin kautta.
• Suunnitelmat rauhoittavat. Jos huolenaihe on sellainen, että voit siihen vaikuttaa, tee toimintasuunnitelma, tai sen alku.
• Epätietoisuus masentaa. Jos huolenaiheesi on sellainen, mistä et tiedä tarpeeksi, hanki tietoa.
• Hyväksy huolehtimisesi. Me kaikki huolehdimme, ja murehdimmekin, jossain määrin ja joskus, jotkut enemmän kuin toiset. Mutta kuka sitäkään voi mitata lopulta? Ihmisyyteen kuuluvat myös huolet. Kukaan ei ole täydellinen, eikä täydellisen positiivista elämää ole olemassakaan.

Tässä vielä loppukaneetiksi kuva jääkaapin ovestani:

”Kuinka paljon kärsimystä ovatkaan aiheuttaneet huolet, jotka eivät koskaan toteutuneet.”

Lisää luettavaa:

Yrittäjän arkea – pinkkejä vinkkejä

Yrittäjän arkea markkinoinnin meressä – pinkkejä vinkkejä

Info – Johanna Wahlbeck Oy