Viime vuosikymmenen lopulla haaveilin taidemuseo-oppaiden vaihto-ohjelmasta, siitä että voisin mennä hetkeksi ulkomaille opastamaan modernin ja nykytaiteen maailmaan. Suunnittelin myös yrittäjäksi ryhtymistä. Vuonna 2014 perustin yritykseni, mutta työskentelin yhä päätoimisesti EMMAssa ja lisäksi tein sekä työnohjaaja- että kuvataidepsykoterapia-opintoja ja niihin liittyviä harjoitteluja. Aloin haaveilla yhä yksityiskohtaisemmin kansainvälistenkin taidematkojen toteuttamisesta. Kesällä 2015 haaveilu oli jo konkreettisempaa, kohteita oli valittu ja alustavia yhteistyökeskusteluita käyty. Keväällä 2016 hyppäsin kokoaikaiseen yrittäjyyteen ja syksyllä eräässä verkostoitumistilaisuudessa minulle annettiin vinkki ottaa yhteyttä matkatoimisto Kon-Tiki Toursiin yhteistyön aloittamiseksi. Parin kuukauden päästä siitä taidemuseo EMMAn taidematka Venetsian biennaaliin oli valmis markkinoitavaksi ja tämän kuun alussa matka toteutettiin! Olin kahdenkymmenenyhden asiakkaan kanssa taidematkalla sekä matkan suunnittelijan, matkanjohtajan että taideoppaan roolissa. Tässä blogitekstissä yritän tiivistää jotain tuosta kokemuksesta, unelmani toteutumisesta.

Tämän järjestyksessä 57:n kansainvälisen nykytaidekatsauksen päänäyttelyn Arsenalen ja Giardinin kohteissa on kuratoinut Ranskan Centre Pompidoun kuraattori Christine Macel (s. 1969). Nimeksi on annettu Viva Arte Viva (eläköön elävä taide). Kuraattori on teemoittanut 120 taiteilijan näyttelylle yhdeksän teemakokonaisuutta, joista ensimmäinen on Giardinissa niin sanotussa keskuspaviljongissa. Macel korostaa taiteilijoiden roolia ja taiteen tärkeyttä itsessään, sekä traditioiden, kulttuurisen jatkuvuuden, tärkeyttä.

Tekstiilitaidetta oli esillä paljon. On hienoa, että mukana oli hyvin vaikuttavilla töillään myös yhdysvaltalainen outsider-taiteilija Judith Scott.

Käytännön syistä me aloitimme Arsenalesta. Tutustuessani – myös biennaalissa vierailleiden ”vakoojieni” välityksellä – sisältöihin etukäteen päätin kuljettaa ryhmäni silti kuraattorin punaista lankaa pitkin, mutta käänteisessä järjestyksessä, aloittaen yhdeksännestä, viimeisestä teemasta. Ja mitä enemmän sitä ajattelin, sitä järkeenkäyvämmältä ja sopivammalta tämä tuntui.

Kirjoitin matkalaisilleni lentokoneluettavaksi tervetuliaiskirjeen, jossa luonnehdin valitsemaani opastusreittiä ja sen teemoitusta näin:

Aloitamme aivan alusta, alussa ei ollut edes aikaa. Sitten tuli aika.
Kyseessä on kuraattorin teematila ”Aika ja ikuisuus”. Seuraavaksi
jatkamme ”Väreihin”, jotka mahdollistuvat valon synnyn jälkeen. Tämän
jälkeen etenemme kohti maallista mm. shamanismin ja dionyysisen
teemojen läpi.
…jatkamme teemakierrosta, kunnes olemme
kuraattorin tilassa yksi, ”taiteilijat ja kirjat”, jonka jälkeen käymme
kurkkaamassa maakohtaisia paviljonkeja, kuten Aalto-paviljonkia.

Ensimmäisiä yhdessä ihmettelemiämme teoksia oli Alicja Kwaden kiviplaneettojen installaatio ja pallojen sisältä kuuluvat äänet: vauvan itkusta kirjonkelloihin.

Nuo 120 taiteilijaa lukuisilla teoksillaan eivät tietenkään vielä ole koko biennaali. Lisäksi tarjolla on kymmeniä ja kymmeniä maakohtaisia paviljonkeja, jotka on kaikki erikseen kuratoitu, sekä biennalen pääkallopaikoilla että ympäri kaupunkia. Ja vielä muita biennaaliin liittyviä ja liittymättömiä lukemattomia rinnakkaisnäyttelyitä. Kolmas matkapäivämme olikin varattu taidesuunnistukseen kaupungilla.

Noudatin valinnoissani myös suosituksia, Venäjän paviljonki Giardinissa oli korkealla EMMAn johtajan Pilvi Kalhaman listalla kun listasi minulle suosikkinsa. Mekin ihastuimme!

Suomen paviljonki Erkka Nissisen ja Nathaniel Mellorsin Aalto Nativesin puhuvine munineen on hillitön!

Italialaistyylisiä ylläreitäkin oli joitain, esimerkiksi pari paikkaa kaupungilla olikin suljettu ja siksi päädyimme taidesuunnistuspäivänä aluksi hieman harhailemaan (tai aluksi minä juoksin edestakaisin sillä aikaa kun porukka tutustui toiseen paviljonkiin). Löysimme monta listani mahtavaa, ja runsasta kohdetta. Läksiäisillallisella pidettiinkin yllätyspuheita myös minulle ja liikutuin kyyneliin… kuten myös tätä kirjoittaessani.

Heinrich Bobst

Millaista oli arkeni taidematkan vetäjänä Venetsiassa? Tavallaan todella ylellistä, onhan tuo miljöö jo uskomaton, ja se taide… Toisaalta hyvin hektistä, aika oli aivan kortilla ja mm. yhtenä yönä opettelin käyttämään minulle uutta puheäänenvahvistinlaitteistoa. Herkullista, söimme paljon ja hyvin. Todella stressaavaa, mutta lähinnä etukäteen. Paikan päällä lähinnä huomasin jollain tavalla rauhoittuvani vain lisää kaikesta vastuusta, ja tietenkin hyvin suunniteltu on todella puoliksi tehty, vaikka yllätyksiä tulee aina. Kiireistä. Uskomatonta. Ihanien ihmisten kanssa ihanassa ympäristössä ajan viettämistä tarkoituksen kera. Työtä, mutta juuri sitä mitä haluan tehdä ja missä olen hyvä. Väsyttävää, mutta siinä väsynyt, mutta onnellinen -mielessä. Ja ihme ja kumma, energiaa riitti vielä viime metreinä omaehtoiseenkin taideraviin.

Lähtöpäivälle oli nimittäin varattu tyhjää kalenteroimatonta aikaa, minullakin oli kolmisen tuntia vapaata ja mitenköhän sen käytin? No tietenkin tankkaamalla lisää taidetta. Hotellimme oli todella kätevästi juuri Peggy Guggenheimin ja Accademian museoiden vieressä, ja kaiken lisäksi ne olivat auki tuona maanantaina. Sitten juoksin vielä Intuition-näyttelyyn Palazzo Fortuny:iin, koska sitä niin vuolaasti suositeltiin, myös taidematkalaisteni toimesta. Lounas jäi välipalapatukan varaan, mutta en katunut. Kolutessani viimeisiä palatsin tiloja tuli minullakin hetkellinen stoppi: ei enää, en kestä, vielä surrealismin perustajan André Bretoninkin töitä!

André Bretonin, surrealismin isän, teos

Yksi matkan ylellisimmistä hetkistä oli Markku Pirin avajaiset Muranon saarella, ei ihan jokapäiväistä…

Hyvinkin osuvasti, saavuttuamme Venetsiaan illalla, matkasimme vesibussilla ensi läpi pimeyden. Kun viidentenä päivänä olimme paluumatkalla kohti lentokenttää, aurinko paistoi ja hiukset hulmusivat, olimme päässeet valoon!

Lentokoneessa istuessani luulin jollain tasolla istuvani taideteos-installaation sisällä ja tutkailin valon ja varjon leikkiä exit-kyltin molemmin puolin. Saa nauraa. Näinkin voi tehdä elämästä loputtoman taideteoksen. Ja on pienemmässäkin mittakaavassa hienoa, kuinka usein taiteesta nauttimisen kautta huomaa myös arjessa ne kauniita, ihanat yksityiskohdat.

Kiitos teille kaikille jotka mahdollistitte tämän taidematkan toteuttamisen ja teille jotka olitte mukana, en unohda tätä koskaan ♥

Voit Facebook-sivullani katsoa Venetsian biennaali -albumista lisää kuvia. Taidematkat-nettisivullani voit mm. ilmoittautua taidematkainfon vastaanottajaksi, kuten myös tämän sivun alalaidan lomakkeella, monta matkaa on jo suunnitteilla vuodeksi 2018, mukana myös kansainvälisiä kohteita 😉

Pinkkejä vinkkejä unelmien toteuttamiseen:

• mitä tarkemmin voit suunnitella sen, sitä todennäköisemmin toteutat sen
• puhu ääneen unelmistasi
• älä pelkää unelmiasi
• jos mietit haluatko todella toteuttaa jotain, mieti toistuuko kyseinen unelma? Jos visualisoit itsesi siihen tilanteeseen, kuvittelet itsesi tilanteeseen jossa olet toteuttamassa sitä, tuntuuko toteuttaminen yhä hyvältä?
• kirjoita unelmiasi ylös, sitten siirry suunnittelemaan niiden toteuttamista ja unelmoi uusia unelmia!
• kun unelmoit, älä rajoita ajatuksiasi sitkunmutkuniin, unelmien ei ole tarkoitus vaikuttaa realistisilta, ennen kuin teet niistä totta 😉
• kaikkia unelmia ei ehdi eikä voi toteuttaa, ole armollinen elämälle ja itsellesi
• usko itseesi & carpe diem!

Palaan taas viimeistään kuukauden päästä! 🙂

Lue lisää blogikirjoituksiani:

Yrittäjän arkea – pinkkejä vinkkejä

Yrittäjän arkea markkinoinnin meressä – pinkkejä vinkkejä

Yrittäjän arkea huolitoimistossa – pinkkejä vinkkejä

Yrittäjän arkea videoinnin maailmassa – pinkkejä vinkkejä

Yrittäjän arkea nettisivusto-uudistuksen parissa – pinkkejä vinkkejä

Yrittäjän arkea demojen maailmassa – pinkkejä vinkkejä ilmaisiin maistiaisiin

Johanna Wahlbeck Oy

Otan mielelläni vastaan kaikenlaista palautetta tästä blogista ja toiminnastani, ota yhteyttä ja tilaa halutessasi taidevinkkejäni (taidematkailusta, -näyttelyistä ja kuvataidemenetelmistä) sähköpostiisi: