Viime blogikirjoituksessani pohdin koulutusten markkinointia ja toin esiin, että eri puolilla Suomea kouluttaminen on ollut haaveeni ja elän monessa muussakin mielessä yrittäjänä unelmaani (vaikka helppoa en voi väittää yrittämisen olevan). Tähän viime kertaiseen tekstiini liittyen sain joitain kommentteja ja kysymyksiä siitä, miten olen päätynyt tähän, yrittäjäksi, minkälaisella taustalla ja taustalle perustin yritykseni, miten olen päätynyt järjestämään kuvataidemenetelmien koulutuksia ja muita asiantuntijapalveluitani. Päätin tämänkertaisessa kirjoituksessani avata taustaani ja pohtia tietäni sieltä tähän.

Kun olin pieni piirsin paljon ja vanhemmat lähettivät minut taidekouluun. Soitin myös pianoa ja järjestin enemmän tai vähemmän mielenkiintoisia teatteriesityksiä pihapiirissä ja haaveilin isojen juhlien järjestämisestä (siis koko kaupungille). Suunniteltuani tosissani erilaisten tipujen (se oli pääsiäistä edeltävää aikaa) tekemistä ja ripustamista pihalle, tajusin, että olen vain lapsi, enkä voikaan järjestää sellaista.

Kun piirsin, rupesin ekaluokkalaisena miettimään, että miksi siitä pitäisi stressata ja riipustelin välillä huvikseen vasemmalla kädellä. Kuten jo aiemmin olen blogissa todennut, tässä on kohta, jossa oli ainakin alku kuvataidemenetelmille ja ajatukselle siitä, ettei piirtää tarvitse ”osata” (esittävään tai fotorealistiseen tyyliin) ilmaistaakseen itseään myös kuvataiteellisesti. Kuvataiteellinen ilmaisu kuuluu kaikille!

Lapsena minulla oli ilo matkustaa aika paljon Euroopassa ja vierailla taidemuseoissa, joista tuli hyvinkin tuttuja ja kotoisia. Alla on aika kuvaava kuva minusta Sol LeWittin veistoksen sisällä. Kun myöhemmin olin ollut vuosia EMMAssa töissä ja näytin tätä työkavereille yksi totesi, että nyt hän tietää miksi minusta tuli tällainen 🙂 Mutta siitä kohta lisää, ajastani EMMAssa.

Jatkoin koulun ohella taidekoulussa käymistä parikymppiseksi asti ja ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen innostuin pitämään monen kaverin tavoin välivuoden, tosin ei siitä kovin välivuosimainen tullut kun opiskelin sekä avoimessa yliopistossa psykologiaa, avoimessa (silloisessa) Taikissa (nykyisessä Aalto-yliopistossa) modernin taiteen teoriaa ja olin samalla tuon vuoden taidelinjalla Borgå Folkakademissa, jossa oli myös vanhoja taidekouluopettajiani.

Viimeistään tuon välivuoden keväällä totesin olevani kiinnostunut sekä taiteen tekemisestä että teoriasta ja taideterapiasta. Olin jo edellisenä kirjoituskeväänä löytänyt lukioni käytävälle jätetystä Helsingin yliopiston opinto-oppaasta mielenkiintoisen aineen, estetiikan, joka oppaan mukaan yhdisti esimerkiksi filosofisia ja psykologisia katsantokantoja taiteen tarkasteluun. En silloin halunnut lähteä pääsykokeisiin, mutta laitoin asian korvan taaksi. Lempiaineitani olivat juuri nämä edellä mainitut ja niinpä vuoden asiaa hauduteltuani päätin lainata pääsykoekirjan ja hakea jos kirja olisi kiinnostava.

Päädyin hakemaan muuallekin, mutta estetiikkaa lukemaan pääsin kirkkaasti, täysillä pisteillä (mietin saako siitä kertoa, mutta se on yksi selkeitä saavutuksia elämässäni, enkä halua esimerkillä opettaa panemaan vakan alle sellaisia asioita, eli kyllä, kehuskelin juuri saavutuksella! Joka hieman kyllä pistää irvistämään, mutta menköön). Kuljin monta päivää silmät onnesta ymmyrkäisinä (ne siis näyttivät pullistuvan päästäni, todella).

Isäni sanoi onnitellessaan, että siitä (estetiikan opiskelusta) ”on hyvä aloittaa”, josta silloin hieman loukkaannuin, mutta nykynäkökulmasta katsoen nimenomaan eräänlainen alkupiste tuo oli. Ja voihan olla, että hän tarkoitti pääsykoemenestystäni. Aavistin kuitenkin jo silloin, ettei estetiikka pääaineena ole niitä suoraviivaisempia ja helpoimpia valintoja urakehityksen kannalta ja siksikin olin varmasti herkkänä.

Ammatillisiin taidekouluihin en päässyt (enkä pyrkinyt enää uudelleen), eikä kommentteihini siitä, että haluaisin yhdistää tulevaisuudessa käytännön taiteen tekemistä ja teoriaa ja esimerkiksi taideterapiaa, suhtauduttu kovin rohkaisevasti siinä ympäristössä. Taiteen tekemiselle olisi pitänyt omistaa koko elämä. Samantyyppisistä syistä musiikkiopisto potki minut yli kymmenen vuoden opintojen jälkeen pois, koska en halunnutkaan yksiselitteisesti konservatorioon ja pianonsoitosta ammattia. Tosin kuvataiteellinen ilmaisu on aina ollut vielä rakkaampaa minulle. Osallistuin myös esimerkiksi Nuorten näyttelyyn Porvoossa noina aikoina ja pidin myöhemmin yksityisnäyttelyn Sipoossa (kuva).

Aloin jo varhain selvitellä miten voisin opiskella myös taideterapiaa. Erityisesti psykodynaaminen kuvataideterapia kiinnosti. Sitä opetettiin Taikissa, mutta ohjelma menikin katkolle ja vasta Mielenterveysseuran Koulutuskeskus aloitti tämän koulutuksen uudestaan vuonna 2011. Pääsin kyseiseen koulutukseen ja myös työnohjaaja-koulutukseen, johon minua olivat kannustaneet esimerkiksi samaisen Mielenterveyseuran järjestämän kuvataidepsykoterapian perusteet -koulutuksen opiskelijatoverit, koulutuksen, jonka kävin ennen varsinaista ”erityistason” koulutusta.

Tuohon väliin mahtuu monen monta vuotta opiskelijana ja erilaisissa sivutoimisissa viestintä- ja sisällöntuotantohommissa. Olin tiedekuntaneuvostossa ja useassa muussakin, kuten ainejärjestössä, aktiivinen, ja järjestin esimerkiksi työelämätapahtumia.

Kandin tutkinnon ulos otettuani maisterin papereiden valmiiksi saaminen viivästyi lähinnä koska löysin mielenkiintoisen työpaikan. Opiskelijoiden sähköpostilistalla oli vuoden 2006 keväällä ilmoitus, että uusi taidemuseo EMMA (joka avattiin yleisölle seuraavana syksynä) etsii oppaita ja valvojia. Pääsin oppaaksi ja siirryin vuonna 2007 kokoaikaiseen työhön EMMAan taidekasvatuksen pariin.

Viihdyin siellä yhdeksän vuotta. Ilmiselvien syiden (taide, taide ja taide) ja ihanien työkaverien lisäksi viihdyin niin pitkään varmasti esimerkiksi siksi, että sain olla mukana synnyttämässä uuden taidemuseon käytäntöjä ja yleisötyötä.

Yhä teen harvakseltaan jonkun keikan opastuksen muodossa EMMAan, mutta tasan (!) kaksi vuotta sitten (ai niin, tätä pitää varmaankin juhlia) siirryin – vapaaehtoisesti – kokoaikaiseksi yrittäjäksi, hyppäsin. Miksi? Yritän selittää.

Kuten jo aiemmin oli ollut esimerkiksi pääaineen valinnan kohdalla, halusin yhdistää erilaista osaamistani. Pidän lisäksi haasteista, vastuusta sekä itsenäisyydestä ja vanhempani ovat yrittäjiä. Hain jotain, missä voisin yhdistää erilaista osaamista ja kiinnostuksen kohteitani. Pitkään tähän tarpeeseen vastasi EMMA vaihtuvilla näyttelyillään ja tehtävillä: opastusten valmistelun, toteuttamisen ja työpajojen ohella milloin kierrätin kansainvälisiä vieraita nähtävyyksien äärellä, järjestin tapahtumia, olin näyttelytyöryhmissä, milloin puhalsin koneella ilmapalloja varmaan satoja lastentapahtumaan, hankin karkkisponsorin, pukeudun astronautiksi (kuukävelyni oli kuulemma todella uskottava), tein tutkimusta, jne. jne.

Halusin kuitenkin jotain lisää ja vielä enemmän itsenäisyyttä sekä sisältöjen että aikataulujen suhteen. Kun taideterapia- ja työnohjaajaopintoni alkoivat, oli jo aika selvää että yrittäjäksi olen tuleva.

Mutta jo kauan sitä ennen olin Naisyrittäjäseminaareissa, vuosina 2007 ja 2009. Haaveilin jo viimeistään 2000-luvun alussa siitä, että tekisin erilaisia toisiaan rikastuttavia kulttuurialan hommia (olin esim. kirjoittanut lehtiin ja tehnyt valokuvauskeikkoja 90-luvun puolivälistä eteenpäin), ja sitten jossain kohtaa aloin haaveilla myös siitä, että alkaisin yrittäjäksi.

Aluksi ajatuksena oli, että tuleva yritykseni järjestäisi työpajoja ja tapahtumia. Taidemuseon työpajoihin tuli paljon myös yritysryhmiä ja koin, että voisin mennä syvemmälle esiin nouseviin aiheisiin. Tietyllä tavalla työnohjaus on muuten todella luonnollinen jatko tällekin ajatuksella, ja järjestänhän myös virkistyspäivien ohjelmaa. Joka tapauksessa harkinta kesti kauan, vuonna 2007 sanoin perustavani yrityksen ”ihan kohta” ja lopulta perustin sen vuoden 2014 lokakuun lopussa käytännön syistä, koska tein sivutoimista koulutus- ja työnohjauskeikkaa.

Pidin kaikki avoimesti tietoisina aikeistani ja sovimme taidemuseolla etukäteen lähdöstäni kuvataideterapeutiksi valmistumistani seuraavana keväänä, työnohjaajaksi valmistuin kaksi vuotta aiemmin. Kuvassa halaan lähiesimiestäni läksiäisissäni helmikuussa 2016. Hyppäsin melkein tyhjään.

En oikeastaan – aikomuksista huolimatta – ollut ehtinyt hirveästi tehdä yrityksen hyväksi ennen tuota hyppyä, satunnaisia keikkoja ja nettisivuja lukuunottamatta. Markkinointi, ideoiminen ja tuotteistaminen vie aikaa ja energiaa, eikä sitä ihan hirveästi jäänyt kokoaikaisen työn ohessa opiskellessa. Kun nyt mietin työtapojani yrittäjänä vain kaksi vuotta sitten, ne ovat lievästi sanottuna muuttuneet, onneksi, ja tietoa ja kokemusta on tullut älyttömästi lisää, onneksi. Kuten kirjoitin aiemmassa blogikirjoituksessa, ensimmäisessä sellaisessa reilu vuosi sitten, aluksi olin myös todella väsynyt. Syksyllä 2016 aloin piristyä.

Sittemmin esimerkiksi Rastorin tuotekehitystyön koulutus on antanut paljon ja nettisivut on uudistettu, asiakkaita tullut lisää ja palvelutuotevalikoima sekä selkiintynyt, kirkastunut että kasvanut. Asiakastoiveiden pohjalta järjestän enenevässä määrin taidematkoja, jotka ovat luonnollinen jatke taidemuseo-opasminälleni. Tuotekehitystyön koulutuksen alussa keskityin asiantuntijakoulutuspaketteihini, rentouttavan kuvailmaisun koulutukseen ja kuvataidemenetelmiin asiakastyössä.

Näiden palvelutuotteiden kehitystyön alkuvaiheet eivät ole kovin hyvin dokumentoidut, mutta ”jostain” kaivoin nämä ideakokonaisuudet syksyllä 2016 kun aloin tarjota kesäyliopistoille koulutuksia. Muistan miettineeni monta kuukautta ja sitten kirjoittaneeni tarjoukset. Mutta ideat eivät syntyneet hetkessä. Niissä yhdistyy koko osaamiskirjoni: kuvan katsominen eri näkökulmista sekä taideteoreetikkona, esteetikkona ja tarkemmin taidefilosofina (kävin estetiikan aineen sisällä taidefilosofian linjan), vuoden 2016 syksystä alkaen taidekasvatuksen tohtoriopiskelijana, taidemuseotyöntekijänä, kuvataideterapeuttina ja työnohjaajana. Olen aina myös pitänyt opettamisesta ja teorioiden viemisestä käytäntöön. Koulutuksissa pääpaino onkin tutkitun soveltamisessa pienen kynnyksen tekniikoin kulloiseenkin tilanteeseen, ja ne räätälöidään osallistujien tarpeiden mukaan.

Uusin juttuni on kuvaryhmien aloittaminen. Olen kuullut eri suunnista tarpeita esimerkiksi uravaihdoksen tai uravalintojen miettimiseen ryhmässä. Perustan ryhmän, joka kokoontuu noin 1-2 kertaa kuukaudessa. Yritän tehdä osallistumisen mahdollisimman helpoksi niin, että ilmoittautua voi vaikka vain yhdelle kerralle ja peruakin voi vielä pari päivää ennen. Voit lukea lisää kuvaryhmästä alanvaihdon tai urakehityksen tukemiseen yrityssivuiltani. Toinen huhtikuussa aloittavista kuvaryhmistä on kuvaryhmä pariskunnille.

Eli kuinka päädyin tekemään tällaista työtä yrittäjänä? Olin pienestä asti kiinnostunut taiteesta ja kuvien tekemisestä, ja monesta muusta, ja halusin yhdistää erilaisia pääkiinnostuksen kohteitani ja osaamistani. Jollain tasolla kiinnostuksen kohteisiini kuuluu ns. kaikki (heh), mutta kuvataide otti jo varhain erityisen paikan sydämessäni. Ja viittausten kautta taide liittyy kaikkeen. Muun muassa siksi viihdyin taidemuseossa niin pitkään.

Sanoin tämän vuosikymmenen alussa EMMAn henkilöstöpäällikölle, etten voi kuvitella mitään toista työtä, mikä olisi minulle yhtä sopiva ja monipuolinen. Neljän vuoden kuluttua siitä olin perustanut oman yrityksen ja nykyään EMMA on yhteistyökumppanini ja asiakkaani, vien esimerkiksi EMMA-klubilaisia taidematkoille, tänä vuonna Kööpenhaminaan, Mäntän kuvataideviikoille ja Japaniin.

Kuitenkin kaipasin vieläkin jotain muuta ja keskittymistä tiettyihin taide- ja hyvinvointisisältöihin. Kuvataideterapia- ja työnohjaajaopinnot sekä niihin liittyvä työkokemus ja sivutoimiset koulutukset löivät niin sanotusti viimeiset niitit kokoaikaiseen työntekijyyteeni ja tein itselleni uudenlaisen työn, pomona minä itse. Täytyy kyllä todeta, että nykyinen esimieheni on kaikista tiukin ja työolosuhteet huonoimmat, työajoista puhumattakaan. Mutten ole katunut. Tämä sopii minulle.

Pinkkejä vinkkejä uravalintaan

• Ota selvää mitä koulutuksia ja töitä on tarjolla ja tutki reaktioitasi, mikä kiinnostaa?
• Nykyään tuntuu siltä, että uravalintojen tekemistä samaan aikaan varhennetaan ja toisaalta alanvaihdot lisääntyvät, älä vertaa muihin, seuraa omaa tietäsi
• Urapolun ei tarvitse olla suora uraputki
• Uranvaihdokselle ei ole aikarajaa
• Valintatilanteessa listaa plussat ja miinukset tai mieti mikä on sellaista mitä ilman et voi olla tai voiko vaihtoehtoja yhdistää tai mikä niitä yhdistää
• Kuuntele kun ihmiset antavat sinulle palautetta, siinä voi piillä lahjojesi kirkastaminen
• Minkälaisista leikeistä pidit pienenä? Mikä niissä oli erityisen kivaa? Yritä löytää yhtymäkohta johonkin mitä voit tehdä aikuisena työelämässä. Se voi olla esimerkiksi aihe, ala, tunnelma, tapa tehdä, rooli…
• Käy kuuntelemassa kaikille avoimia luentoja, jos mietit esimerkiksi pääaineiden välillä
• Netissä on tietenkin kaikenlaista, kuten erilaisia ammatinvalintatestejä, seuraa reaktioitasi tuloksiin ja muista, että on olemassa myös paljon ammatteja, joita ei ole näissä testeissä mukana
• Jos jokin tietty ala tai ammatti kiinnostaa, muttet ole varma, kysele siinä toimivien kokemuksia ja urapolkujen vaiheita, ihmiset kertovat itsestään yleensä mielellään, eikä kysyvä tieltä eksy 😉
• Jos pidät vastuusta ja vapaudesta sekä työstä, muttet tunnu löytävän sinulle sopivaa uraa, voit miettiä yrittäjäksi ryhtymistä, mikä olisi silloin tuoteideasi ja mihin asiakkaan ongelmaan se tarjoaa ratkaisun?
• On myös paljon sekä maksullisia että ilmaisia neuvojia, joiden kanssa kannattaa keskustella, opoista ja ammatinvalintapsykologeista yritysneuvontaan ja uraohjaukseen
• Älä kuitenkaan odota jotain täydellistä, mikään ei ole sellaista ja mitä todennäköisimmin alasi vaihtuu (taas) jossain vaiheessa 🙂
• Ainoa varma asia on muutos, tartu kiinnostaviin tilaisuuksiin!

Tästä blogikirjoituksestakaan ei tule täydellistä ja lopetan sen viilaamisen nyt tähän. Täydellinen tarina samaan aikaan mutkittelevasta ja suoraviivaisesta urapolustani se ei ole, mutta nyt jo pisin blogitekstini ikinä. Palaan taas kuukauden päästä!

Lue lisää blogikirjoituksiani:

Yrittäjän arkea koulutusten markkinoinnin maailmassa – pinkkejä vinkkejä

Yrittäjän arkea, tai vuoristorataa, pinkkejä vinkkejä palautumiseen

Yrittäjän arkea Venetsian biennaalissa – pinkkejä vinkkejä unelmien toteuttamiseen

Yrittäjän arkea demojen maailmassa – pinkkejä vinkkejä ilmaisiin maistiaisiin

Yrittäjän arkea nettisivusto-uudistuksen parissa – pinkkejä vinkkejä

Yrittäjän arkea – erikoistumisesta ja lomailemisesta – pinkkejä vinkkejä

Yrittäjän arkea videoinnin maailmassa – pinkkejä vinkkejä

Yrittäjän arkea huolitoimistossa – pinkkejä vinkkejä

Yrittäjän arkea markkinoinnin meressä – pinkkejä vinkkejä

Yrittäjän arkea – pinkkejä vinkkejä

Johanna Wahlbeck Oy

Otan mielelläni vastaan kaikenlaista palautetta koskien toimintaani ja tätä yrittäjäblogiani, esimerkiksi allaolevan lomakkeen kautta: