Joku Johanna Wahlbeck törmäsi omaan henkilöbrändiinsä valmistellessaan tekstiä henkilöbrändäyksestä – Pinkkejä vinkkejä, niin, henkilöbrändäykseen

Elämä taas yllätti tämän yrittäjän(kin). Viime kuussa bloggasin merkitsevistä sattumista, ja nyt sainkin taas kokea yhden merkitsevien sattumien ketjun, joka liittyy tämänkertaiseen blogitekstiini, jota juuri aloit lukea. Mitä tämä kaikki, josta nyt seuraavassa kerron merkitsee? Siitä kuulisin mielelläni sinunkin mielipiteesi 😀

Luen aika aktiivisesti esimerkiksi erilaisia markkinointiin liittyviä tekstejä, ja silmiini sattui ja mieleeni tarttui useampi, joissa kehotettiin kiinnittämään huomiota brändiulkoasun jatkuvuuteen eli siihen, että esimerkiksi nettisivujen ilme ei poikkea täysin toimiston tai vastaanottotilan ilmeestä.

Olin jo muutenkin ajatellut, että haluaisin tehdä yhteiskäytössä olevasta työtilastani hieman enemmän omannäköiseni. Koska yritykseni nettisivuilla (Oivallamme.fi) on kirkkaiden värien korostuksia ja logonikin on pinkki & pinkkiä fokusta yksi sloganeista, ajattelin että voisin muun muassa joillain pinkeillä tyynyillä piristää työtilan sisustusta, menettämättä kuitenkaan pehmeyttä, jota asiakastyö vaatii toisaalta. Koristetyynyt on myös helppo tarvittaessa siirtää. Löysin samalla myös logoni väriskaalan servettejä 🙂

Ennen:

Jälkeen:

Tehtyäni tämän ajattelin, että itse asiassa brändäys olisi hyvä aihe seuraavaan blogikirjoitukseeni. Ja ehkä erityisesti henkilöbrändäys, olenhan osakeyhtiöinyt itseni, vaikka joidenkin mukaan henkilöbrändäys on jo vanhahtava ilmaisu ja pitäisi käyttää jotain muuta, koska ihmiset voivat pitää sitä teennäisenä. Mutta miksi?

Varsinkin kun perustin yritykseni itseni ja asiantuntijuusyhdistelmäni ympärille, on ihan selvää, ettei mikään kasvoton brändäys ainakaan omalle yritykselleni olisi sopinut. Koska myyn omaa osaamistani ja sen tuotteistettuja jatkeita, ajattelin, että on selkeintä ja avoiminta että perustan yritykseni nimellä Johanna Wahlbeck Oy. Senkin vuoksi, että olemassaolevalle verkostolle ei tarvitsisi tiedottaa ihan kaikesta, ei tarvinnut aloittaa aivan alusta (vaikka hyvin alusta pitikin).

Henkilöbrändäyksestä puhutaan nykyään myös työnhaun yhteydessä. Brändi on hakijan maine. Sen sijaan, että se olisi teennäistä, mielestäni maineesta huolta pitäminen on ensisijaisen tärkeää työelämässä. Eikä sen tarvitse olla perfektionistinen kiiltokuva, yhä enemmän korostetaan H2H-markkinointia (ihmiseltä ihmiselle) ja sitä, että jonkinlainen rosoisuus, inhimillisyys, tekee yrityksestäkin lähestyttävämmän asiakkaan näkökulmasta.

Jotkut sanovat, että henkilöbrändäyksessä näytetään vain edullinen ja jätetään muut vähemmän puoleensavetävät puolet näyttämättä. Mutta eikö näin tehdä aina työelämässä enemmän tai vähemmän? Tai missä tahansa tilanteessa, missä yritetään voittaa joku puolelleen? Eikö se ole luonnollista?

Henkilöbrändin takana on joka tapauksessa se ihminen, mutta jostain syystä joillekin kyseessä ei olekaan oikeana ihmisenä viestiminen, jos on henkilöä brändätty. Miksi ei? Vaikka opettaja on opettajan roolissa hieman eri roolissa kuin kotona, on hän koko ajan kuitenkin ihminen. Vaikka työnhakija olisi henkilöbrändännyt hakemuksensa erottuakseen, on hän silti ihminen.

Mikä tuossa niin ärsyttää tai tuntuu inhottavalta, henkilöbrändäyksessä? Onko se se, ettei saisi olla esillä? Mutta jollei ole esillä, ei kyllä asiakkaita tai töitäkään löydä. Vai onko se se kaupallistamissävy, joka särähtää? Pitäisikö teeskennellä, ettei tavoittele yrittäjänä voittoa?

Markkinointistrategiassa tulisi nykykäsitysten mukaan keskittyä auttamiseen ja ilmaisiin maistiaisiin. Teen paljon töitä, joissa ydinajatuksenakin, perustehtävänä, on auttaminen (kuten kuvataideterapia ja työnohjaus). Toki annan myös ilmaisia maistiaisia (kuten tutustumistapaaminen, pinkkien vinkkien sähköpostilistani ja tämä blogi ja useampikin julkaisu), mutta en halua teeskennellä, että teen töitä pelkästään auttaakseni. Teen töitä myös elääkseni, eikä intohimoa voi syödä, sillä ei vatsa täyty eikä katto pysy pään päällä.

Servetit brändin väreissä

Jos yritän myydä palveluitani yrittämättä suunnitelmallisesti mitään, paljon mitään ei tapahdu, tai en ainakaan voi ansaita elantoani. Esimerkiksi henkilöbrändäys (tai mitä sanaa siitä sitten haluaakaan käyttää) auttaa tekemään toiminnasta johdonmukaista ja suunnitelmallista ja myös näyttää ulospäin siltä, että hommia tehdään ihan tietoisesti.

Työrooli on tutumpi ja laajemmin hyväksytty sana kuin henkilöbrändi, mutta samantyyppisistä ilmiöistä niissä käsittääkseni on kyse. En tietenkään aivan kaikkia puoliani, joita vilisee kotona, näytä tai pääsekään näyttämään työkeikoilla, onneksi. Ja kuka nyt sellaisen yrittäjän palveluita jaksaisi käyttää, joka toisi itseään aina enemmän esille kuin kuuntelisi asiakasta? Emme me näytä tutuillekaan kaikkia puoliamme. Oikeastaan kukaan ei tunne sinua aivan läpikotaisin, et välttämättä aina itsekään 😉

Mutta haluan kyllä kertoa tässä blogissani avoimesti yrittäjyyden polustani. Johon liittyy myös epäonnistumisia. Ehkä kirjoitan niistä ensi kerralla. Mutta nyt takaisin henkilöbrändäykseen, lupaamani (ainakin minulle) merkitsevien sattumien, synkronisiteettien, viimeisin vyyhtinikin on vielä sinulle, hyvä lukijani, avaamatta. Tulen siihen kyllä. Aivan kohta.

Ennen kokoaikaiseksi yrittäjäksi hyppäämistäni tein tämän blogisivuston sillä ajatuksella, että tutustun wordpressiin ja kokeilen tehdä käyntikorttini sävyissä sivut. Minulla oli jo Oivallamme.fi yhdessä enemmän! -sivusto käytössä, enkä siitä ajatellut luopua, mutta mietin jo silloin, että voisin kirjoittaa sivustolla yrittäjyydestäni, kurkistuksena kulisseihin.

Tämän blogisivuston etusivu on tahallaan itseironinen, juuri henkilöbrändäyksenkin näkökulmasta. Siinä on moninkertaisena omat kasvoni erilaisilla ilmeillä, jokainen johtaa yhteen kirjoituksista. Henkilöbrändäyksen ei tarvitse olla kiiltokuvaa, pelkkää pintaa, se voi lähteä ihmisestä, sinusta. Kuvat joita käytän ovat sellaisia, joita pidettiin epäonnistuneina verrattuna niihin, jotka valikoituivat esimerkiksi nettisivuilleni. Odottakaapas vaan kun pääsen käyttämään niitä kaikkein omituisimpia otoksia, odotan innolla! 😀

Varsinkin sen jälkeen kun lisäsin tämänkin sivuston sähköpostiallekirjoitukseeni, olen saanut välillä palautetta siitä, että sivuillani on todella vahva henkilöbrändi, mutta tuotteita voisi tuoda esille enemmän 😀 Mietin jos poistaisin linkin tänne allekirjoituksesta väärinkäsitysten välttämiseksi – kun sekään ei auttanut että otsikoin molemmat selvästi erikseen allekirjoitukseen, toisen yrityssivustona ja tämän pinkkien vinkkien blogina. Mutten ainakaan toistaiseksi ole tehnyt sitä, en ole poistanut tätä väärinkäsitysten aiheuttajaa, ja voihan se aiheuttaa paljon oikeinkäsittämisiäkin. Olen tällainen ja tämä on ihan oikea kurkkaus kulisseihini yrittäjänä, kaikista tahattomista ja tahallisista henkilöbrändäykseksi miellettävistä yksityiskohdista huolimatta tai juuri niiden vuoksi.

Vaikka olen tottunut töissäni olemaan esillä ja ihmisten edessä, ei tällaiseksi henkilöyrittäjäksi helppo ollut hypätä. Sen jälkeen kun olin ollut vajaan vuoden kokoaikaisesti yrittämässä, välillä jo onnistumassakin, mutten vielä kovin usein, aloitin tämän blogin, jossa on tarkoituksella vähän enemmän rentoutta ja huumoria kuin varsinaisella sivustolla. Silti yhä, kun kohta julkaisen tämän ja jaan sitten linkkiä some-kanavilla, tuntuu oma naama tuossa jättikokoisena hieman kiusalliselta 😀 Tämä on tällaista henkilöasiantuntijayrittäjän pakollisen henkilöbrändäyksen siedätyshoitoa. Kun esillä on pakko olla, niin ollaan sitten kunnolla!

Olin tiistaina matkalla Jyväskylästä junalla takaisin Helsinkiin ja olin ottanut mukaan juuri ilmestyneen Taide-lehden 2/2018, koska päätettyäni jo kirjoittaa brändäyksestä, näin sen kannessa otsikon aiheesta ja ajattelin, että tämäpä sopivaa, luen sen ja katson mitä vasta-ajatuksia syntyy.

Luettuani sen jäin selailemaan lehteä ajatellen, että onpa ihanaa, pitkästä aikaa luen sen oikein kannesta kanteen. Sitten, mitään aavistamatta, käännän taas sivua… ja näenkin oman nimeni. Mitä ihmettä? Oikeasti? Kyllä, sivulla 45 lukee ”joku Johanna Wahlbeck”. Mitä, häh?

Tässä kuva jutusta, Keskusteluoppaan ”Kattavampaa ymmärrystä käsillä olevasta tilanteesta”:

Käytännössä kyseinen juttu kertoo kuvataidemenetelmien käytöstä muun muassa uranvaihdosten vauhdittamiseen. Tämän joka numerossa ilmestyvän enemmän tai vähemmän käsittelemiään taidemaailman ilmiöitä ironisoivan ”Keskusteluopas”-pakinan hahmo ”Erja K.” keksii aiheeseen liittyen idean, mutta sitten pettymyksekseen huomaa minun, jonkun Johanna Wahlbeckin, jo keksineen vastaavan ja kertoo muun muassa kuvaryhmistäni ja lainaa aiheeseen liittyvää (todellista) julkaisuani ”hakiessaan” rahoitusta projektilleen.

Jutussa kirjoitetaan, että ”joku Johanna Wahlbeck (oivallamme.fi) oli tullut samalle hiekkalaatikolle. Tämä tarjosi työnohjaukseen liittyviä kuvaryhmiä…”

Tähän sopiikin sitten laittaa pari kuvaa minusta hiekkalaatikolla vähän päälle kaksivuotiaana. Seuraava sattuma: kuinka ollakaan, yritykseni, osakeyhtiöminäni, on juuri tällä hetkellä tehnyt yhtä kauan, vähän päälle kaksi vuotta, yrittäjän hommia kokopäiväisesti! Tämä ei voi olla sattumaa 😀

#jokujohannawahlbeck pohtimassa (kuvataidemenetelmiä varmaankin jo, onhan edessä veistoksellinen kasa) hiekkalaatikolla kaksivuotiaana, ja seuraavassa hetkessä välittämässä innostustaan (brändäyksen kannalta kuvat olisi vielä ehkä kannattanut käsitellä pinkeiksi):

Henkilöbrändäys-blogitekstini kirjoittamiseen liittyvän ristiretkeni sattumien ketjuun on pakko vielä lisätä, että olenhan aloittanut myös työnohjauksesta kertovan videosarjan nimeltä Työnohjausta hiekkalaatikolla 😀 Siinä käytän hiekkakuvaterapiavälineitä sen selittämiseen mitä työnohjaus voi olla. Ja marraskuussa järjestän ensimmäisen Johdatus Hiekkakuvaterapiaan -kurssipäivän 😀

Tuttuun tapaan listaan tähän loppuun vielä pinkkejä vinkkejä tämänkertaiseen aiheeseen liittyen.

Pinkkejä vinkkejä henkilöbrändäykseen

Ihmiset eivät jaksa tai ehdi lukea kaikkea (ainakaan kerralla), siksikin ingressit ja lyhennelmät ja otsikointi ovat niin tärkeitä. Vähän samalla logiikalla olisi parasta jos juuri sinun tai yrityksesi erityislaatuisuus, erottautumistekijä, tulisi vaivattomasti ilmi silmäiltäessä esimerkiksi LinkedIn-profiiliasi
Vielä parempi jos edellinen näkyy visuaalisessa tyylissä (esimerkiksi Instagramissa tämän visuaalisen puolen brändäystä voi viedä hyvin pitkälle)
Ole johdonmukainen. Jos esimerkiksi sivuillasi on paljon huumoria, toivottavasti olet itsekin huumoria korostava, muuten siinä ei oikein ole mitään järkeä, brändimielikuva ei vastaa todellisuutta, odotukset eivät täyty
Edellisenkin vuoksi paras tapa henkilöbrändätä on lähteä liikkeelle vaikka siitä, mistä sinua on työtilanteissa kehuttu, ja korostaa sitä, kautta linjan
Brändäys ei ole vain ulkoista, kuten värejä tai logon käyttöä tai graafisen ilmeen noudattamista, se on myös mielikuva käyttäytymisestä ja asiakaslupaus
Kaikilla aloilla, kuten esimerkiksi kulttuurialallakin, kasvava brändäys liittyy asiakaslähtöiseen kaupallistumiseen, helpommin ostettavaksi tekemiseen
Kaupallistamisen tarve taas liittyy ihmisten käyttäytymiseen, tarjonta kasvaa ja asiakaslähtöinen ajattelu kasvaa, eivätkä ihmiset löydä palvelua (tai ihmistä), ellei sitä ole tehty helposti löydettäväksi, eli sitä ole brändätty ja siitä tiedoteta (eli mainosteta, markkinoida)
Brändimielikuva kehittyy toistojen kautta ja kannattaa olla kärsivällinen
Älä unohda korostaa tuotetta ja/tai osaamista, ns. pääasiaa
Välillä sinusta varmasti tuntuu, että toistat liikaa, silti se ei välttämättä yleisön mielestä ole niin, muista kysellä tuttujesi (eli verkostosi) mielipiteitä ja vielä parempi jos kirjaat niitä ylös, varsinkin kun olet muuttanut jotain, kuten ilmettä
…ilmettä kasvoillasi tai sivuilla, totta puhuen esimerkiksi LinkedInin profiilikuvan ilmekin voi olla tosi iso juttu. Moni potentiaalinen työnantaja/asiakas näkee sen ja vetää omat johtopäätöksensä murtosekunneissa, välttämättä edes tiedostamatta sitä
Älä kuitenkaan ota tästäkään turhia paineita, täydellistä ei ole ja kuten sanottu, inhimillisyys rulettaa, mutta joku sellainen joka kertoo aidoista hyvistä ominaisuuksistasi on aina hyvä valinta (ja Linkedin-profiilikuvissa kuulemma sininen paita)
Älä välttämättä, ainakaan kaikissa tilanteissa tai yksiselitteisesti, kutsu sitä henkilöbrändäykseksi 😉

Palaan taas kuukauden päästä, hauskaa vappua!

P.S. Tämän sivun alalaidassa on palautelomake, jolla voit esimerkiksi kätevästi kertoa oman mielipiteesi siitä, mitä tämä sattumien ketju merkitsee? Alan ainakin käyttämään häshtägiä #jokujohannawahlbeck 😀