Epäonnistumisista (yrittäjän) arjessa – pinkkejä vinkkejä sitkeyteen

Aina välillä kun lukee ja kuulee erilaisia yrittäjäkuulumisia tuntuu, että epäonnistumisista kertominen on verhon takana. Esimerkiksi Arman Alizad kertoi Yritystä stadiin! -tapahtumassa, että nyt menestyneenä hän voi kertoa, ettei alussa mennyt hyvin, muttei silloin missään tapauksessa voinut, jotta sai tukijoita.

Miksi näin?

Toisaalta tietenkin on ymmärrettävää, ettei haluta huudella epäonnistumisista, monestakin syystä (imago, brändimielikuva, mielikuva ylipäätään, keskittyminen onnistumisiin, että jaksaa painaa jne.).

Onnistujan, joka on jo menestynyt, tai vaikuttaa tarpeeksi menestyneeltä (mitä sillä milloin tarkoitetaankin), on helpompi löytää tukea; raha tulee rahan luo ja menestyjää on pienempi kynnys kannattaa kuin vastarannan kiiskeä. Ihminen haluaa kuulua joukkoon ja seurata massoja, enemmän tai vähemmän, se on ihan luonnollista.

Vähän samantyyppinen ilmiö on ehkä se, kun yritetään metsästää ensimmäistä oman alan työpaikkaa: jos on jo alan kokemusta on helpompi saada töitä kuin jollei ole, mutta mistä saa sen ensimmäisen? Yleensä suhteilla tai enemmän tai vähemmän liioittelemalla aiempaa kokemusta.

Aitous, mitä se on, ja haluammeko sitä todella, aikuisten oikeasti?

Toisaalta enemmän ja enemmän kuulutetaan ”aitouden” perään, halutaan markkinointia ihmiseltä ihmiselle (H2H) ja peräänkuulutetaan ”auttamista” myymisen sijaan. Tosi-TV -sarjojen tähtien ”aitoutta” epäillään, parisuhdemarkkinoilla kannustetaan olemaan ”aito” jne.

Tämän blogin ajatus on alunperinkin ollut se, että ihan oikeasti (aidosti, ilman lainausmerkkejä) pääsee kurkkaamaan kulisseihini, lukemaan minkälaista yrittäminen tapauksessani on.

Halusin siis ottaa imagollisen riskin ja kirjoittaa tällä kertaa epäonnistumisista. Paljon on onnistumisia, ja osasta niistä olen tässä blogissakin kirjoittanut, mutta on myös epäonnistumisia, jatkuvasti, kuten yrittäjillä yleensä. Uskon, että aitouden lisäksi tämä avautuminen voi palvella erityisesti aloittelevia kanssayrittäjiä vertaistuellisesti. Ajattelen myös, ettei yritykseni brändi ole olla kiillotettu ja etäinen.

Eräs yrittäjätuttuni muisteli, että yrittäminen oli alusta asti helppoa, kerrottuani hänelle että aloitin (pari vuotta sitten) kokoaikaisen yrittämisen ja ettei helppoa ollut, varsinkaan ihan alussa. Myöhemmin hän palasi asiaan ja kertoi muistaneensa, ettei itse asiassa ansainnut kunnolla ensimmäiseen kuuteen (!) vuoteen. Nykyään hän on hyvin menestynyt monessakin mielessä.

Toinen kertoi tänään, onnitellessani viime aikaisesta julkisestikin näkyneestä menestyksestä, ettei hän itse asiassa onnistunut tarpeeksi tai kunnolla ensimmäiseen kuuteentoista vuoteen (!!). Todella moni yrittäjä, esimerkiksi yksinyrittäjä, painaa ja painaa hommia monta vuotta ennen kuin homma alkaa toimia. Mutta siitä ei yleensä kerrota.

En tietenkään heittäytyisi kunnolla jollen antaisi omista epäonnistumisista esimerkkejä. Koulutusten markkinointi -aiheisessa kirjoitussani kerroin jo, että kilpailu ihmisten ajasta on todella kovaa ja koulutusten toteutuminen on välillä kiven takana, vaikka kiinnostuneita on.

Työnohjaamisen saralla esimerkiksi kilpailutuksiin osallistuminen on melkeinpä pakollista, kun yrittää kokoaikaisesti mm. työnohjaajana ja puitesopimukset yleistyvät ainoana väylänä työnohjausprosessien tilaukseen. Suomessa, jossa kilpailutuslainsäädäntöä noudatetaan todella pilkuntarkasti, yksinyrittäjän osallistuminen kilpailutukseen on suuri työpanos. Mahdollinen puitesopimuslistalle pääseminen ei myöskään takaa yhden ainoaa euroa, sieltä valitaan, jos valitaan.

Välillä työnohjauspalveluitani on tilattu, mutta joskus ei ollenkaan. Pääsy listalle on sinänsä tietenkin onnistuminen, mutta voisi puhua jonkinlaisesta hiljaisesta ikuisesta odotushuoneesta ja hitaasti tulevasti epäonnistumisesta silloin kun mitään ei koskaan kuulu.

Suuri osa ajasta menee myös tarjouspyyntöihin vastaamiseen, jotka eivät johda mihinkään, tai joskus johonkin pieneen esimerkiksi monen vuoden päästä.

Tarkoitan korostaa, että yrittäjä tekee todella paljon työtä, joka ei välttämättä johda mihinkään ja josta kukaan ei maksa mitään (ellei samalla ole tarpeeksi valmiita asiakkuuksia pyörimässä, ja silloinkin kun on, pitää koko ajan etsiä uusia, ja toisaalta olla ”epäaidosti” suoraan myymättä mitään, ainakaan liian kärkkäästi).

Viime vuonna rupesin lisäämään taidematkojen järjestämistä asiakkaiden toiveesta, ja vaikuttaakin siltä, että niille on hyvin kysyntää ja palaute on ollut punastuttavan erinomaista. Kun järjestän kotimaassa alle vuorokauden päiväretkiä, ei siihen tarvita matkatoimistoa, mutta pidempien tai ulkomaille suuntautuvien tapauksessa kyllä. Kotimaan kaikki reissut ovat toistaiseksi toteutuneet (*kop kop kaikkea mahdollista*), mutta ulkomaisten reissujen tapauksessa matkatoimisto on joitain kertoja peruuttanut, koska osallistujia ei ole ollut tarpeeksi heidän budjettiinsa nähden.

Aiemmassa merkitsevistä sattumista kertovassa tekstissä hehkuttamani Japanin Echigo-Tsumarin taidematkaa ei päästä toteuttamaan… Yksi syy voi olla se, että kyseinen suuri kansainvälinen taidefestivaali järjestetään vain kuumaan aikaan (kolmen vuoden välein heinäkuusta syyskuun alkuun), toinen syy tämä kuuluisa ajasta kilpailu (ja mitä pidemmästä ajanjaksosta kyse, sitä hankalampaa), kolmas se, että lennot ovat pitkät, neljäs se, ettei kyseinen festivaali (vaikka on Suuri ja Kansainvälinen) ole kovin tunnettu Suomessa (jota esimerkiksi nykytaiteilija Maaria Wirkkalakin, jolla on alueella pysyvästikin teoksia, ihmettelee), ja niin edelleen.

Yrittäjän arkea, pinkkejä vinkkejä epäonnistumisten sietämiseen -kuvituskuva

Näkymä Echigo-Tsumarin alueelta.

Yhä haaveilen, että kolmen vuoden päästä – kun tämä nykytaidetriennaali järjestetään seuraavan kerran – pääsisin taidematkan toteuttamaan, viemään suomalaisia tutustumaan tähän helmeen. Se tuntuu niin oikealta, vielä kun sattumien kautta tapasin paikallisen kontaktinkin, jonka kanssa voidaan järjestää aivan erityistä ohjelmaa.

Miten sitten lisätä tämän festivaalin tunnettuutta, jotta olisi todennäköisempää saada porukkaa tarpeeksi kasaan? Sen lisäksi, että olen kirjoittanut tästä blogiin ja tiedottanut aiheesta muissa omissa kanavissa, olen tarjonnut juttua reissusta, jonka tein sinne kolme vuotta sitten, esimerkiksi Taide-lehdelle. He eivät ottaneet sitä, koska aiheesta oli kirjoitettu toissa vuonna. Tarjosin juttua myös Mondolle, mutta sieltä kerrottiin aiheen olevan heille liian pieni, liian harvojen matkakohde. No, ymmärrän, mutta todennäköisyys, että se sellaisena pysyykin on suurempi kun aiheesta ei kerrota. Ja tässä tapauksessa harvojen matkakohde on ”vain” mielikuva, kyseessä on kuitenkin kansainvälinen taidefestivaali, jossa on satojen länsimaistenkin tunnettujen taiteilijoiden teoksia 760:n neliökilometrin alueella tapahtumineen.

Eli tässä törmätään taas samaan ilmiöön: jos aihe tai yritys tai henkilö on jo valmiiksi tunnettu, jos valmiiksi aiheesta jo tiedetään, ihminen tai yritys tunnetaan, on helpompi saada lisää näkyvyyttä tai lisää töitä. Mutta eikö tällainen ruoki lähinnä vain suuria yhä suuremmiksi, ennestään tuttuja yhä tunnetuimmiksi, kierrätä vanhaa loputtomasti?

Nykyään kun netti on kaikkien ulottuvilla, luulisi että vähän sivussa olleet ilmiöt ja asiat, jotka joku asiantunteva on kaivanut esiin, ja joita ei välttämättä löydä hakukoneiden avulla (ellei jo tiedä nimeä), olisivat ne mielenkiintoisimmat?

Joka tapauksessa, kaikkeen yrittämiseen kuuluu myös epäonnistumisia. Todellista onnistumista on se, kun siitä huolimatta jaksaa yrittää, aina yhä uudelleen.

Pinkkejä vinkkejä epäonnistumisten sietämiseen ja sitkeyteen

  • Älä luovuta! Sinnikkyys ja periksiantamattomuus on tunnetusti menestyksen avain
  • Epäonnistuminen tuntuu suuremmalta kuin onkaan, odota ainakin yön yli ennen kuin teet sen perusteella isoja johtopäätöksiä saati päätöksiä
  • Pyri korostamaan, alleviivaamaan, onnistumisia, erityisesti itsellesi, koska ihmismieli takertuu helpommin siihen, mikä uhkaa sitä, eli epäonnistumisiin, eli niihin keskittyy helpommin
  • Pidä kiinni onnistumisista ja vahvista niiden aikaansaamaa motivaatiota, esimerkiksi kirjoittamalla niitä itsellesi ylös (listan voi kaivaa sitten huonolla hetkellä esille)
  • Yritä löytää kolikon toinen puoli: kun jotain esimerkiksi peruuntui, aikaa vapautui kalenterista jollekin muulle, vaikka vapaa-ajalle, jota ehdottomasti kannattaa vaalia, pidä ensisijassa huolta ykköstyövälineestäsi eli itsestäsi!
  • Palkitse itseäsi! Myös sinnikkyydestä, ei vain onnistumisista!
  • Kehu itseäsi! Ääneen sanomisessa on voimaa
  • Tämä on kliseistä, mutta sanon sen silti, koska se on totta: kun olet saanut epäonnistumiseen tarpeeksi etäisyyttä, mieti mitä mahdollisesti voisit siitä oppia
  • Joskus epäonnistuminen on vain huonoa tuuria, muista sekin
  • Joskus epäonnistuminen, tai tietyt ketjuepäonnistumiset, voivat kertoa jotain – onko esimerkiksi jokin asia sellainen, joka vaatisi kokonaan uudenlaisen lähestymistavan, tai onko jonkun asian kohdalla niin, ettet niin syvästi haluakaan sen toteutumista, tekisit mieluummin jotain muuta, tai onko kohderyhmä väärä tai liian suppea…?
  • Muutkin epäonnistuvat, vaikkei siitä aina puhuta, et ole yksin ja olet hyvä juuri sellaisena kuin olet!
  • Yritä olla ottamatta jonkin projektin tai asian epäonnistumista henkilökohtaisesti, epäonnistuminen ei tarkoita sitä, että sinä olisit epäonnistunut
  • Muista, että epätietoisuus on paljon masentavampaa kuin epäonnistuminen, siis kohti uutta nousua!

Laitoin aiheen kunniaksi artikkelikuvaksi erityisen epäonnistuneen kuvan itsestäni, joka loppujen lopuksi omasta mielestä on aika hauska ja vauhdikas. Niinhän se on välillä epäonnistumistenkin kohdalla: jälkikäteen voi usein ainakin nauraa.

Ihanaa alkavaa kesäkuuta! Palaan taas noin kuukauden päästä 🙂


Lue lisää kirjoituksiani:

Joku Johanna Wahlbeck törmäsi omaan henkilöbrändiinsä valmistellessaan tekstiä henkilöbrändäyksestä – Pinkkejä vinkkejä, niin, henkilöbrändäykseen

Yrittäjän arkea merkitsevien sattumien keskellä – pinkkejä vinkkejä tässä hetkessä elämiseen

Yrittäjän urapolku – pinkkejä vinkkejä uran valintaan

Yrittäjän arkea koulutusten markkinoinnin maailmassa – pinkkejä vinkkejä

Yrittäjän arkea, tai vuoristorataa, pinkkejä vinkkejä palautumiseen

Yrittäjän arkea Venetsian biennaalissa – pinkkejä vinkkejä unelmien toteuttamiseen

Yrittäjän arkea demojen maailmassa – pinkkejä vinkkejä ilmaisiin maistiaisiin

Yrittäjän arkea nettisivusto-uudistuksen parissa – pinkkejä vinkkejä

Yrittäjän arkea – erikoistumisesta ja lomailemisesta – pinkkejä vinkkejä

Yrittäjän arkea videoinnin maailmassa – pinkkejä vinkkejä

Yrittäjän arkea huolitoimistossa – pinkkejä vinkkejä

Yrittäjän arkea markkinoinnin meressä – pinkkejä vinkkejä

Yrittäjän arkea – pinkkejä vinkkejä

Johanna Wahlbeck Oy

Otan mielelläni vastaan kaikenlaista palautetta tästä blogista ja toiminnastani esimerkiksi yhteydenottolomakkeen kautta:

 

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s