Tämänkertainen blogikirjoitukseni on oikeastaan metablogi.

Osallistuin asiantuntijana Tuuli Paaksin järjestämään ilmaiseen Hyvinvointi-verkkosummitiin, joka pidettiin syyskuun lopussa ja joka keskittyi työhyvinvointiin. Haastatteluni otsikko on ”Kuvamenetelmien soveltaminen työyhteisössä”. Tuuli päätti sittemmin, että ilmaiset videot parilta kymmeneltä asiantuntijalta voi katsoa vielä vuoden verran, voit tehdä sen ilmoittautumalla täällä.

Kirjoitin tähän verkkoseminaariin liittyen Tuulin blogiin vieraskynän, jonka saan julkaista myös itse, tässä siis toiseen blogiin kirjoittamani teksti olkaa hyvät, toivotan sopivalla tavalla rentoa syystalvea ja palaan taas kuukauden päästä!

Kuvan avulla irti stressistä

Entä kun sanat eivät riitä? Tai kun ei vaan jaksa puhua?

Mikä oikeastaan on kuva?

Vieläkään meillä ei ole täsmällistä kuvan määritelmää. Miten itse määrittelisit kuvan?

Kuva on ainakin jotain tilallista, viivoja, muotoja, värejä (mustavalkoinen sävyskaalakin on väriä, silmämme erottavat ainakin 9000 sävyä valkoisen ja mustan välissä).

Meissä kaikissa on kuvia. Jokaisella meistä on oma kuvakielemme. Jotain siitä on jaettua, jotain yksilöllistä.

Kaikki näkevät unia, unikuvia, vaikkei niitä aina muistaisikaan. Kaikilla on mielikuvia, muistikuvia. Mitä voimakkaampi tunnelataus, sitä paremmin muistikuva pysyy mielessä.

Stressi ja kuva

Stressiin liittyy voimakas tunnelataus. Tutkimusten mukaan esimerkiksi työperäiseen stressiin – josta on hankala saada otetta millään menetelmällä – pääsee käsiksi kuvamenetelmien avulla. Kun pystyy pääsemään johonkin hankalaan tunteeseen – esimerkiksi niin sanottuun negatiiviseen stressiin – käsiksi, voi sitä, sen takana olevia tunteita, alkaa tutkia. Tutkimalla tunnetta stressin takana voi alkaa ymmärtää mistä se johtuu ja miten sitä voisi välttää.

Välillä puhutaan myös positiivisesta stressistä. Työn imu voi hyvällä tavalla viedä mennessään ja kiireestä, tekemisen meiningistä, voi nauttia. Mutta positiivinenkin stressi voi olla haitallista jos se jatkuu liian pitkään.

Jokainen ihminen tarvitsee palautumista. Jokainen ihminen tarvitsee aikaa lepoon. Jokainen ihminen tarvitsee aikaa itselleen. Jokaisen täytyy pitää itsestään huolta, ennen kuin voi olla avuksi muille.

Stressiä lievittää jo se, että tuon tunteen saa esimerkiksi maalattua ulos. Siihen saa etäisyyttä. Voi tehdä sille käsinkosketeltavan symbolin, kuvan, jota voi sitten katso etäältä, saada välimatkaa. Kuvaa tutkimalla voi myös saada kiinni siitä, mitä tarvitsisi lisää, mitä pitää vahvistaa jotta jaksaa.

Vaikket olisi koskaan esimerkiksi maalannut, tai nauttinut siitä, voit tutkia itseäsi myös kuvallisesti. Jokaisella meistä on oma kuvakielensä, jota ymmärtämällä voi kehittää itseään.

Kuvan tekemisellä ja kuvien katsomisella – esimerkiksi taidenäyttelyssä – on myös virkistäviä vaikutuksia.

Luovuus ruokkii aivoja, pysähtyminen teoksen tai kuvan tekemiselle äärellä on hetkessä elämistä ja rauhoittumista. Samalla huomion voi siirtää ajatuksissa mahdollisesti pyörivistä tehtävälistoista kuvaan. Kun teet jotain luovaa, sillä on vaikutusta myös tulevaisuuteen. Voit paremmin seuraavana päivänä.

Älä kuitenkaan aseta kuvan tekemisen tai näyttelyssä käymisellekään liian korkeita tavoitteita.

Älä ajattele, että sinun on pakko.

Miten pystyt aloittamaan?

Ota ehkä tavaksi muistuttaa itseäsi tästä mahdollisuudesta, siitä että voit halutessasi mennä käväisemään esimerkiksi jossain galleriassa matkasi varrella, pane merkille missä on taidenäyttelyitä.
Hanki jotkin ihan yksinkertaisetkin piirustus- tai maalausvälineet kotiin. Esimerkiksi pieni vesivärilehtiö, värit ja pari sivellintä. Ja kokeile joskus vaikka väärällä kädellä.
Tai varaa aikaa valokuvaamiseen, nautinnolla, lempipaikassasi.
Keskity nauttimaan väreistä ja muodoista. Tutki sitä, mikä sinuun vetoaa. Päästä irti.

Hyvinvoivaa ja värikästä syksyä, ja nyt jo talven alkua!

T. Johanna 🙂